Muiden to­talitaa­risten ideolo­gioiden tavoin islam pyrkii ra­joit­ta­maan sa­nan­va­­pa­ut­ta es­tääk­­seen sha­ri’an edel­lyt­tä­mäl­lä ta­val­la kaik­ki­nai­sen it­seen­sä koh­dis­tu­van kritii­kin. Taqiyya-doktrii­nin mukai­sesti musli­mit käyttävät häikäi­lemät­­tö­mäs­ti hyväk­seen länsimai­sia ih­misoi­keus­säädök­siä tuon ta­voit­teen aja­mi­seen. Kriitti­nen kes­kus­telu halu­taan estää al­kuunsa ja jo­pa kriminali­soida lei­maa­mal­la pe­rus­va­pa­uk­sien ja ih­misoi­keuk­sien puo­lus­tajat “rasis­teiksi”, “ulko­maa­lais­vas­tai­siksi”, “äärioi­keisto­lai­sik­si” tai “is­la­mo­fo­­beik­si”. Islam ei kui­ten­kaan ole us­konto tavan­omai­sessa mie­lessä; se on vä­ki­val­taa ihan­noi­va ja nais­ia a­lis­ta­va mi­litaris­tis-eks­pansii­vinen kult­ti, jo­ka hakee ak­tii­vi­ses­ti kon­flik­teja ja “lou­ka­tuk­si” tu­le­mis­ta pääs­täk­seen to­teut­ta­maan kes­keis­tä pr­imi­tii­vis­tä riit­tiään: hä­päis­tyn kun­nian pa­laut­ta­mi­sta vä­ki­val­tai­sen alis­ta­mi­sen kaut­ta (lue: Allahin kosto). Mus­li­mien oi­keu­den­mu­kai­suu­den kä­si­tys­tä louk­kaa pel­käs­tään se, et­tä on ole­mas­sa ih­mi­siä, jot­ka ei­vät ole vie­lä alis­tu­neet sha­ri’an käs­ky­val­taan. Islam ei an­saitse us­kon­non eikä vä­hem­mis­tön statuk­sen suojaa sen enem­pää kuin muut­kaan fasisti­set ja ih­mis­oi­keuk­sia pol­ke­vat ideolo­giat.

Si­nulla on kir­je­kuori, posti­merkki ja valta! Toimi, älä alistu!